2010-08-19 15:34:59

Kilpajuoksu aikaa vastaan

Kalevan Kisoissa kolhittu nilkka paranee ihan okei. Malttamaton mieli tosin toivoisi ihmeparantumista, ja ihan okei -tasoinen paraneminen tuntuu liian hitaalta. Nilkassa on vielä jonkin verran turvotusta ja väritys on kuin nyrkkeilijän silmän matsin jälkeen, mutta liikkuminen paranee koko ajan. Siinä missä viikko sitten vielä kävelyaskelluskin oli kivuliasta, nyt pystyn jo tapailemaan juoksemista. Toistaiseksi kipu on kuitenkin vielä estänyt mummohölkkää vauhdikkaamman etenemisen. Joka päivä tuo askeleen parempaan, mutta reilun viikon päästä kilpailtavan maaottelun suhteen käynnissä on taisto aikaa vastaan. Toivonkipinä kisaamisesta elää, mutta viikonlopun juoksukokeiluissa jalan tulisi kestää jo kovempaa rasitusta, mikäli kisoihin mielii. Juoksemattomuuden aiheuttamaa tyhjiötä olen kompensoinut väistelemällä vanhempia leidejä vesijuoksuradoilla ja käymällä salilla pitämässä lihaksissa virettä yllä. Eihän vesijuoksemalla kuntoa kehitetä, mutta saapa sillä huijattua verenkier to- ja hengityselimistöä juoksutyyppisellä harjoitusvaikutuksella. Eilinen eeppinen kymppi kertaa minuutti vesijuoksua täysillä minuutin palautuksella muistutti kroppaa juosten tehtävistä 400 metrin vedoista. Oli siinä ikäneidoilla ihmeteltävää, kun yksi hullu rimpuili rinnalla kuin viimeistä päivää toisten harrastaessa tuota ah, niin sosiaalista vesijuoksuvyön varassa lillumista. No se siitä sivujuonteesta. Päivä kerrallaan kohti terveempää nilkkaa! - Johanna

2010-08-09 16:00:30

Kananlentoja

Urheiluhan tarjoaa tunteita laidasta laitaan. Välillä iloa ja endorfiiniryöpyn onnistumisen hetkellä, välillä taas kipua ja itkuja pettymyksen hetkellä. Nyt olisi kai vaihteeksi jälkimmäisen henkisten kuulumisten vuoro. Sitten viime bloggauksen kuntokäyrä osoitti oikeaan suuntaan. Lieksassa kolmenkympin helteessä kipaistu sileä kolmosen pm-kisa meni jo mukiinmenevästi (9.24). Ei vielä uhoa ennätyskunnosta, mutta merkkejä siitä, että jäljellä olevana ratakisakuukautena vielä ehtii kaunistelemaan tuloslistoja. No, nousuvire katkesi kuin kananlento Kalevalaisten toiseen vesiesteeseen. Huonompi "vesiestejalkani" lipsahti estepukilta, ja väänsin nilkkani vesihautaan. Kisoista ei siten lähdetty kotiin mitali kaulassa eikä minkäänlaisen tuloksen kanssa vaan keppien varassa köpötellen tuloslistamerkintänä DNF. Ei kiva. Parin nukutun yön jälkeen tilanne kuitenkin näyttää jo valoisammalta kuin heti tapaturman jälkeen. Nilkassa ei ole murtumia, joten saatoin selvitä vain nivelsiteiden venähtämisellä. Hyvällä toipumisella vaiva kuntoutuu viikoissa, ei kuukausissa. Lääkäri näytti jopa varovaisen vihreää valoa ratakisaamiselle tällä kaudella esim. maaottelussa. Juuri tällä hetkellä tosin kävelykään ei vielä oikein suju, eli paljon saa ja pitääkin tapahtua, jotta niin käy. Aika näyttää. Selvää on, että ensi viikonlopulle buukattu 1500m Belgiassa jää väliin ja enemmän kuin todennäköistä, että samoin käy kotieliittikisojen 1500m:lle 2 viikon päästä. Nyt yritetään hoitaa turvotus nilkasta minimiin ja sitten päästä pikkuhiljaa liikkeelle. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... vai miten se meni?! ;) Johanna

2010-07-21 14:14:09

Hiljaiselolle päätös

Hiljaiselo ratakisarintamalla näyttää päättyneen. Terveystilanteeni näyttää olevan kohentumaan päin, ja keuhkot alkavat jo toimia kohtuullisesti. Niinpä palasin parin kuukauden kisatauon jälkeen radalle sunnuntaina Lapinlahden eliitissä, tosin vasta 1500m:n jänistelyn merkeissä. Koska harjoitusten perusteella minulle ei vielä ollut realismia yrittää itse EM-kisarajan alitusta, piti auttaa muita tyttöjä (ensisijassa puhdastusinalaista Maria) kohti kisakoneeseen edellyttäneitä aikoja. Itselleni jänistely toimi tuntumanhakukisana, kisajännityksen opetteluna ja testinä omasta kunnosta. Uskokaa tai älkää, kisajännitystäkin täytyy ihan oikeasti opetella! Meno ei ollut vielä superterävää, mutta töpinää töppöseen alkoi jo löytyä ja keuhkot eivät "kuolleet", jes! Sainkin luottamusta siihen, että kroppa alkaa ottaa vastaan kisanomaisia ärsykkeitä. Toiveet kilpailemisesta seuraavina viikkoina ainakin jollakin ratamatkalla saivat katetta. Barcelonan väliin jäämistä on turha loputtomiin harmitella. Niissä kekkereissä olisi kiva kisailla terveenä, huippuiskussa ja tietäen pystyvänsä hyviin sijoituksiin. Tällä hetkellä on realismia todeta, etteivät edellytykset ole täyttyneet. Elämää on onneksi EM-kisojen jälkeenkin! Tällä välin kannustetaan finskejä kotisohvalta!

2010-07-02 14:42:16

Silppurille käyttöä

Viime viikkoina on ollut silppurille käyttöä. SM-maastojen jälkeen tuli terveyden kanssa probleemia, ja kesäkuulle kyhättyjen ratakisasuunnitelmien kohtalona oli joutua silppuriin. Menemättä tarkempiin yksityiskohtiin sairaustarina eteni suurin piirtein seuraavasti: keuhkot aivan kuutamolla juostessa & yskimistä -> ihmettelyä ja tutkimuksia ja vähän treeniräpiköintiäkin -> kuumetta joitakin päiviä -> lisää ihmettelyä ja tutkimuksia -> hevoskuuri antibiootteja keuhkoissa majailevaan mykoplasmabakteeriin -> paluu treenaamaan. Summa summarum, muutama viikko meni sen verran pahasti ohi-sektorille, että kilpailulliset tavoitteet siirtyvät heinä- ja elokuun puolelle. Tämä taas puolestaan tarkoittaa sitä, että EM-kisojen tulosrajojen alittamisen kanssa tulee turkasenmoinen kiire. Harmillista, mutta ei mahda mitään... Surkuttelun sijaan on parempi keskittyä saamaan kroppa terveeksi ja ottamaan vastaan kovia harjoituksia. Vielä en ole päättänyt, milloin tarkalleen palaan kisoihin. Tä rkeintä on ensin saada lentoa juoksuun harjoituksissa. Kun sekkari näyttää kisavireen löytyneen, laaditaan sitten ne uudet kisasuunnitelmat. Eikä heitetä niitä enää silppuriin! - Johanna

2010-05-19 13:41:07

Vaisut vaput ja helteiset maastojuoksut

Jos viime bloggauksessani päivittelin vaihtelevaa kulkua, niin vähän samoja kuvioita on ollut edelleen ilmassa. Vapun tienoilla iski kutsumaton vieras flunssa, ja viisi päivää meni sängyn pohjalla kuumeillessa. Ajankohta sairastelulle oli harmillinen, olihan ohjelmaan suunniteltu tehotreenejä ja yksi maantiekisakin. Totutusti ensimmäiset treenit flunssan jälkeen olivat karmeaa K18-menoa. Joka paikkaan kolotti ja jumitti, ja voimat olivat tipotiessään. Onneksi kelkka lähti hiljalleen kääntymään iloisempaan suuntaan, ja pääsin mukaan viime viikonlopun SM-maastoihin Lahteen. Kisasta irtosi voitto melko selvällä aikaerolla, hyvä niin. Olotila kropassa ei nimittäin ollut ennen kisaa vielä mitenkään loistokas. Maastojuoksuista jäi mieleen päällimmäiseksi huikea helle. Parikymmentä minuuttia töppöstä toisen eteen on tuossa säässä ihan suhtkoht raastava suoritus. Rataharjoitusten kannalta lämpimät kelit ovat kuitenkin mannaa, joten toivotaan takatalven pysyvän jatkossakin visusti pi ilossa! -Johanna

2010-04-28 17:26:03

Kulkee, ei kulje, kulkee...

Meikäläisten lajissa huhti- ja toukokuu ovat aikaa, jolloin harjoitustehot ovat korkealla. Samalla kuitenkin kilsoja tulee edelleen tapettua maantiellä, eli harjoittelumäärät pysyvät vielä aika ylhäällä. Kuvioon kuuluukin se, että tuntumat vaihtelevat reippaasti päivien välillä, ja suorituskyky ailahtelee. Välillä on treenipäiviä, jolloin juoksu kulkee kuin unelma. Maitohappojen jyllääminen jaloissa nostaa endorfiinit kattoon ja itsensä kiusaaminen on todellista nautintoa. Sisäinen masokisti nostaa päätään, eikä edes kasvoja piiskaava räntäsade saa mieltä masentumaan. (Sairasta, ajattelee tavallinen ihminen.) Välillä on taas treenipäiviä, jolloin mikään ei tunnu toimivan. Ei kerta kaikkiaan kulje, ei sitten millään. Minun viimeinen viikkoni on pitänyt sisällään vähän molempia ääripäitä. Ensin osui se hyvä päivä. Ohjelmassa oli mäkivetoja, ja juoksu tuntui irtonaiselta ja menevältä. Sade ja +1 astekaan eivät syöneet naista. Fiilis alkoi olla sellainen, että jes, enää reilu ku ukausi ja sitten pääsee ratakisoihin! Viime viikon huonommat kulut sen sijaan osuivat sunnuntaiseen Pyynikkijuoksuun Tampereella. Reisiin oli ilmestynyt kilokaupalla lyijyä (kukahan sen sinne oli tuonut?), hengitys ei pelannut, ja tuntuma oli heikon ja surkean välimaastosta. Edes kaunis kevätaurinko ja komeat harjumaisemat eivät tuntuneet auttavan. Kulkemattomuudella on se jännä ominaisuus, että siihen ei ikinä totu. Aina se vaan panee harmittamaan. Tässä vaiheessa kautta tärkeintä on kuitenkin ottaa nöyrästi sekä hyvät että huonot kulut vastaan, ja suunnata tiukasti eteenpäin. Kliseisesti pitää vaan "luottaa omaan tekemiseen", niin kyllä siitä hyvä tulee. Mukavaa kevään jatkoa! -Johanna

2010-04-11 20:04:48

Välipaloja

Terveiset harjoitusleiriltä Portugalin Monte Gordosta! Olen kuluttanut täällä tossunpohjia reilut kolme viikkoa, ja pian onkin kotiinlähdön aika. Kevääseen heräilevää Suomen luontoa siis odotellessa... Treenit olivat leirin ensimmäisillä viikoilla aika lailla sitä peruskauraa eli pohjien luomista, mutta loppupuolella on alettu kaivaa kropasta jo vähän enemmän tehoja irti. Välietappina kävin juoksemassa Espanjan puolella Almonten pikkukaupungissa vajaan 9 kilometrin tiekisan. Voitin naisten sarjan, mutta edelle jäi sekä espanjalaisia nuoria miesjuoksijoita että muutamia lommoposkisia veteraanejakin. Kisa oli yksi hyvä tapa mitata kestävyyskuntoa, numerolappu rinnassa kun tulee yritystä aivan eri tavalla kuin treeneissä. Tulipahan samalla avattua kisakausi! Kisan palkintokattaus oli ainutlaatuinen: voittaja sai omien painokilojensa verran paikallisia luomutuotteita (vihanneksia, hedelmiä ym.), kakkonen puolet jne. Mielessä kyllä kävi ilmoittaa oma paino alakanttiin - oli meina an hiukkasen kantamista siinä palkintomäärässä... Käyttökelpoinen palkinto kuitenkin, ja nyt sitten on mietitty helppoja linssikeittoreseptejä ynnä muuta kokkaustouhua leirin ratoksi. - Johanna

2010-03-15 11:01:01

Valkea lumi on kyllä kaunista, mutta...

...Eiköhän tämä talvi alkaisi jo pikkuhiljaa riittää. On nimittäin ollut minun juoksu-urani ylivoimaisesti pisin, lumisin ja kylmin talvi. Vielä kevätkuukaudeksi laskettavan maaliskuun toinenkin viikko toi tänne Joensuuhun lisää lunta. Niin hullulta kuin se kuulostaa, juoksijan unelmatalvena tiet ja juoksupolut olisivat mustat ja tossu pitäisi jalan alla - teiden varrella saisi sitä lunta toki olla maisemaa kirkastamassa. Toisaalta lumessa on hyviäkin puolia. Meikäläisen kohdalla hyvät hiihtokelit ovat osittain jopa helpottaneet treenaamista tänä talvena. Akillesjänteeni alkoi vähän äksyillä tammikuun harjoitusleirillä, ja jouduin välttämään kovempia juoksutreenejä kuukauden ajan. Siihen saumaan oli ihan mukava rassata keuhkoja hiihtotreeneillä. Eihän se suksi mihinkään luista, mutta yllättävän hyvin hiihtoniiloilulla saa juoksua korvattua. Nyt olen onneksi päässyt palaamaan taas "normaalimpiin" koviin treeneihin ja vähä vähältä lisännyt juoksutehoja ja -määriä. Ensi viikoll a suuntaan leireilemään Portugaliin. Toivottavasti kevät on jo edennyt myös kotimaassa siihen mennessä, kun palaan kotiin huhtikuun puolivälissä! - Johanna

2009-10-12 11:12:01

Pikkuhiljaa sorvin ääreen

Muutaman viikon hengähdystauko kisakauden jälkeen alkaa olla lopuillaan. On siis aika palailla peruskuntokauden harjoittelun pariin. Syyskuu on useimmille yleisurheilijoille tuota mystistä ylimenokautta, jolloin aivoja lepuutetaan rankemmasta urheilusta kukin omalla tavallaan. Tosin pidän niin paljon kuulaista syyssäistä, että lenkkaritkin tulee kaivettua kaapista aika ajoin ja lenkkeiltyä ihan huvikseen. Ilman kelloa ja matkaa. Samalla syksy on oivaa aikaa menneen kauden analyyseille - mikä onnistui, missä taas tuli mentyä metsään, ja - erityisesti - mitä voisi tehdä paremmin. Oma kausi oli aikamoista vääntöä ja taistelua terveyden kanssa. Siksi tämän vuoden ylimenokauteen kuuluivat perusteellisemmat terveystarkastukset. Hyvä niin, ohjeet sain, ja puhtaalta pöydältä on mukavampi lähteä rakentamaan peruskuntoa. Jalat ovat terveet syysharjoittelun alkaessa ensi kertaa neljään vuoteen, mikäs sen parempaa! Terv. Johanna

2009-09-16 11:28:04

Katumailista kesäkauden päätös

Mollivoittoinen kesän ratakausi näytti jo elokuun alkupuolella kääntyvän iloisempiin säveliin, kun juoksu alkoi treeneissä liikkua vähän niin kuin pitääkin, ja sekkari näytti itseluottamusta lisääviä lukemia. No, kuten kuvaan tänä kesänä mainiosti sopii, juuri kisaturneen ovella pari viikkoa ennen Ruotsi-ottelua selkäni kramppasi ja siinä sitä taas oltiin. En ehtinyt saada itseäni tarpeeksi hyvään iskukuntoon, jotta olisin päässyt pieksemään sveduja heidän ansaitsemallaan tavalla. Kun selkä alkoi pikkuhiljaa tointua kuntoon, kilpailuintoa kuitenkin riitti vielä syyskuulle - mutta Suomessa ei enää oikein lainkaan ratakisoja. Halusin päättää kesäkauden kisat hyvään fiilikseen ja vähän rennommalla otteella. Niinpä kävin tempomassa harvasta kisakalenterista löytämäni Lappeenrannan kansallisen nelisatasen, joka tosin meni tuloksellisesti vain sinne päin. Kesäkauden päätökseksi kisasin vielä Andalucian auringon alla paikallisen katumailin, josta irtosi voitto. Mukana oli blonditan lisäksi espanjalaisia ja joitakuita marokkolaisia, vaikka kisa ei suuren suuri ollutkaan. Meno oli kuin isommissakin kekkereissä, koko pikkukaupunki tuntui kannustavan ringin varrella. Lämpöäkin riitti vaivaisesti reilut 30 astetta. Tunnelma oli varsin bueno, vaikka järjestelyt vähän tökkivät (sain näytteen omalaatuisesta espanjalaisesta byrokratiasta, jota Suomi-likka ei aivan ymmärtänyt, mutta se on kokonaan toinen tarina se...). Kesän viimeisen kisan jälkeen on aika hengähtää hetki ja antaa aikaa urheilun ulkopuolisille jutuille. Syvempien kausianalyysien aika tulee sitten ajan kanssa. Syysterveisin, Johanna

2009-08-07 14:01:39

Hankala heinäkuu

Heinäkuu osoittautui meikäläiselle hankalammaksi kuukaudeksi kuin olisi toivonut. Jonkinlaisena master planina oli etukäteen juosta paljon kisoja, hilata ajat alle Berliinin rajojen ynnä muuta mukavaa. Master plan ei toteutunut, ei lähellekään. Kroppa protestoi ja terveys prakasi ja lopulta jouduin pitämään keskellä heinäkuuta parin viikon liki totaalisen treenitauon. Ei mitään herkkua... Kisatauko venähti neljään viikkoon, sillä pääsin radalle vasta Kalevan Kisoissa Leppävaarassa. Saaliina estekisasta oli hopeamitsku. Aika 10.13 ei mitenkään maaginen ole, mutta tärkeintä oli päästä ehjänä viivalta viivalle. Pikkuhiljaa siis palaillaan taas kehiin ja yritetään - erästä kollegaa lainatakseni - saada runi rullaamaan. -Johanna

2009-07-20 09:32:11

Kisavirettä metsästäessä

Kilpaurheilussa haetaan paljolti onnistumisen tunteita. Tulosurheilussa se merkitsee myös hyviä tuloksia. Karua ja samalla hienoa on, että onnistuminen maistuu makeammalta, kun urheilija on välillä joutunut hakkaamaan päätä seinään. Fiilis on mahtava, kun epäonnistumisten ja suupielet alas kääntäneiden tulosten jälkeen tulee se iloinen, joskus yllättäväkin onnistuminen. Tulosurheilussa onnistuminen on useimmiten yksinkertaisesti luettavissa myös tuloslistalta. Itselläni alkukesän kilpailut ja niissä kipitetyt tulokset eivät ole vielä tuottaneet juurikaan noita onnistumisen euforisia olotiloja. Harjoituskunnon jalostaminen hyviksi ratakisatuloksiksi on ollut yllättävänkin vaikeaa. Tilastoissa olevat pari kolmen k:n tulosta (kauden kotimaiset kärjet 3000m:llä ja 1500m:llä) eivät ole sellaisia aikoja, joita olen toivonut ja odottanut. Kisoja on tullut ja kisatuntumaakin alkaa olla, mutta juoksu ei vielä vedä kisoissa parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi kesäflunssa ja pikkukolotukset siellä täällä kropassa eivät ole luonnollisesti edesauttaneet asiaa. Niinpä päätin olla ahnehtimatta paljon kisoja heinäkuussa ja metsästää rentoa ja vetävää askellusta sekä iskevää kisavirettä enemmänkin harjoittelemalla kotimaisemissa. Kisakalenteri päivittyy pikkuhiljaa. Onneksi kesää on vielä paljon jäljellä! -Johanna

2009-06-15 08:12:38

Rataa kiertämään

Jaahans, kaikkea pientä on ehtinyt tapahtua sitten viimekertaisten höpinöideni. Ensimmäiset kesän helteet on ehdittiin hikoilla, ja vastapainoksi tuli koettua myös ne kesän ensimmäiset muutaman plussa-asteen sadekelit. Suomen kesähän on tunnetusti vähäluminen... Toukokuussa vedin läpi kotimaisen maastojuoksukauden, joka tosin käsittää vaivaisesti vain kaksi kisaa. Ensin kisasin 3.5. itäsuomalaisten seassa Savonlinnan pm-maastoissa, ja 17.5. palasin samoihin maisemiin SM-maastoihin. Jälkimmäisissä mittelöissä mitalikaappi koristui SM-hopealla kultaisen mitalin karattua maastoraastaja Annemari Sandellille. Juoksu kulki suht koht kepeästi, joten tällä kertaa syytä oli olla tyytyväinen kakkossijaan. Maastojuoksut ovat mainioita paikkoja mitata talven aikana rakennettua kestävyyskuntoa, ja toimivat kaikessa ihanuudessaan ja inhottavuudessaan mainioina kesään valmistavina harjoituksina. Toukokuun lopussa harjoituksissa jatkettiin edelleen tiukalla ruuvilla. Kesän ratakisojen paino piste ei ole tänä vuonna minulla ollenkaan alkukesässä, minkä takia rataharjoituksiin on siirrytty vasta pikkuannoksissa ja maltillisin vauhdein. Myös harjoitusmääriä on pidetty yllä pidempään kuin monina vuosina. Terävyyttä ja herkkyyttä aletaan kaivaa esiin vasta pikkuhiljaa kesän edetessä. Ensimmäisen ratakisan ehdin käydä tempomassa Eurajoella 10.6. (3000 m 9.20). Odotin 5-10 sekuntia parempaa aikaa avaukseltani, joten hurraahuutoja en päässyt revittelemään. No, parempi se on kai räpiköidä näissä alkukesän karkeloissa kuin myöhemmin. Tulipa tuntumaa ratakisoihin. Ja vahvistusta sille, että tietyissä osa-alueissa on vielä hommia edessä, ennen kuin juoksu lähtee irtoamaan ennätystahdissa. Viimeisimpänä meikäläisen pienen elämän isona asiana mainittakoon, että olen muuttanut Aurajoen rannoilta Pohjois-Karjalaan. Syynä mikäpä muukaan kuin miehet – tai onneksi tässä tapauksessa vain se yksi ja ainoa oma aviomies ja hänen työnsä Joensuussa. Jäädään siis mielenkiinnolla odottelemaan, tallustaako lenkeillä susi vastaan ennen kuin alan puhua mie-sie-kieltä! -Johanna

2009-04-23 07:58:30

"Vai bionda, vai!"

Terveiset pikavisiitiltä Italiasta! Hain huhtikuun harjoitteluuni lisäpuhtia 10 kilometrin maantiekisasta, joka järjestettiin Rooman kaduilla viime sunnuntaina. Italiassa järjestetään kevätaikaan lähes joka viikonloppu samantapaisia katujuoksuja, joissa piisaa sekä juoksijoita että kannustusta reitin varrella. Tunnelma on yleensä taattu. Niin oli tälläkin kertaa. Kyllä siellä kelpasi blondin laputtaa teitä, kun yleisö piiskasi otsikon mukaisesti kovempaan vauhtiin (vapaa käännös: juokse blondi, juokse!). Olin naisten sarjan nopein ajalla 34.27, joka on virallinen maantiekympin ennätykseni. Rehellisyyden nimissä on tosin myönnettävä, että alimittaisella kympillä olen kerran kellottanut arviolta minuutin kovemman ajan. Aika saa silti suupielet ylöspäin tällä hetkellä. Tiedossa oli, että kestävyyskunnossa on vielä rutkasti parannettavaa. Lisäksi viimeisten parin viikon treenit olivat välillä takkuamista. Kisa antoi varmuutta, että suunta on oikea - ei muuta kuin kohti lämpenevää kevättä! Terv. Johanna

2009-04-02 09:16:57

Afrikan syysauringosta Suomen kevätaurinkoon

Helmikuun mainioiden hiihtokelien (ei sen sijaan niin erinomaisten juoksukelien) jälkeen suuntasin koko maaliskuuksi treenailemaan Frantzin kotikonnuille Etelä-Afrikkaan. Ihan samoille seuduille ei tuossa suuressa maassa kuitenkaan eksytty. Leiripaikkanani oli vanha tuttu Dullstroomin kylä Mpumalangan ylängöillä 2000 metriä merenpinnan yläpuolella, ja tavoitteena lisätä harjoitusvastetta hengittelemällä kuukauden verran ohuempaa ilmaa. Leiri lähti käyntiin vähän nihkeästi, vanhoja kotimaan flunssia parannellessa. Ensimmäisissä treeneissä tuntuikin olevan niin vähän happea tarjolla rouvan lihaksille, että kroppa huusi hoosiannaa jo pieniä ylämäkiä kivutessa. Viimeisillä parilla treeniviikolla plakkariin tuli kuitenkin sen verran vauhdikkaita treenejä, että paluu kotimaan kevätaurinkoon tapahtui hyvillä mielin. Etelä-Afrikassa kesä oli lopuillaan ja lehdet puissa kellastumassa. Säät kuitenkin suosivat treenaamista - ei enää tietoa keskikesän (-talven) polttavuudesta, vaan muka via parinkymmenen asteen lämpöjä. Nyt ei auta kuin toivoa kotimaahan pikaista kevättä ja terveitä harjoitusviikkoja! -Johanna

2009-01-13 09:18:00

Uusi vuosi ja vanhat kujeet

Uutta vuotta 2009 mennään jo täyttä häkää. Koska vanha koira ei kovin helposti uusia temppuja opi, starttaa minun tämäkin vuoteni tutuissa merkeissä. Edessä on siis lähtö kauden ensimmäiselle ulkomaanleirille. Lähden Portugalin Monte Gordoon tutuille poluille etsimään sulaa maata tossun alle. Kolmen viikon reissun tavoitteena on lisätä juoksukilometrejä ja löytää jo pilkahduksia vauhdistakin. Pahitteeksi ei myöskään olisi nähdä jokusen kerran auringon mollottavan taivaalla - se toisi kummasti piristystä pääkopalle verrattuna tähän kotimaiseen pimeään vuodenaikaan. Portugalissakin tosin eletään vuoden kylmintä aikaa, joten helteistä ei vielä tarvitse haaveilla. Harjoitusten kulku on ollut kotimaassa jo oikeansuuntaista. Kuitenkin pakkasten ja lumien tulo ovat tuoneet omaa haastettaan treenaamiseen. Liukkaalla juostessa tulee varottua joka askeleella, ja pakkanen - niinä harvoina päivinä, kun sitä on ollut - kohmettaa lihaksia. Seuraavina viikkoina ei onneksi tarvitse moisista huolehtia! Terv. Johanna

2008-12-02 07:24:50

Peruskuntoa rakentaen kohti joulua

Niin sitä vain taas lähestytään vuoden pimeimpiä päiviä. Onneksi urheilurintamalta on kerrottavana muita kuin synkkiä uutisia. Kesän lopussa aloitettu akilleksen ja kantaluun kuntoutusvaihe sujui siinä määrin mallikkaasti, että olen päässyt vähä vähältä kohti normaalia juoksuharjoittelua ja peruskuntokauden harjoitusrytmiä. Ihan suoraa nousukiitoa kuntoutuksen sujuminen ei - totutusti - toki ollut, ja myös sitkeä flunssa jarrutteli menoa marraskuussa. Nyt kuitenkin sormet alkavat jo syyhytä suunnittelemaan ensi vuoden puolella alkavia ulkomaanleirejä. Toistaiseksi harjoitusohjelmassa pidetään silti edelleen mukana korvaavaa harjoittelua, ja juoksumäärää kasvatetaan vähitellen. Muuten syksy on mennyt pikavauhtia ja tuonut mukanaan pikkuisia muutoksia. Aviomies-valmentajani muutti töiden perässä Pohjois-Karjalaan, mikä on merkinnyt kotimaanmatkailun lisääntymistä (erityisesti hänelle) sekä muutosta arkisen harjoitteluni seuraamisessa. Itse jäin toistaiseksi Turkuun. Aika näyttää, lähteekö tämä Lounais-Suomeen juurtunut tyttö ensi kesän koittaessa kohti tutustumaan itäsuomalaiseen elämänmenoon. Mukavaa joulunodotusta! Terv. Johanna

2008-09-16 13:09:19

Ylimenokauden sijasta kuntoutuskausi

Kesän kilpailukausi ei päättynyt osaltani kovin suotuisissa merkeissä. Luulin jo toipuneeni akillesvaivasta kilpailukuntoon heinäkuun loppuun mennessä, mutta luulo osoittautui vääräksi. Kalevan Kisojen jälkeen päätin lopettaa pään hakkaamisen seinään ja antaa akillekselle kunnollisen mahdollisuuden parantua. Elokuu alkoikin aika lailla toisenlaisissa tunnelmissa, mitä kesän alussa toivoin - olympialaiset kotisohvalta ei ollut aivan sitä, mitä oli suunniteltu. Harmitus oli tietysti melkoinen. Kevään muutaman onnistuneen maantie- ja maastojuoksukilpailun sekä lupauksia herättäneiden parin ratakisan jälkeen kausi tyssäsi sitkeään akillesvihoitteluun. Siihen astisista onnistumisista ei osannut oikein iloita, kun tuntui jäävän se paljon puhuttu luu käteen. Suunta käännettiinkin elokuussa kohti tulevia koitoksia. Aloitin lääkäriä ja fysioterapeuttia konsultoituani intensiivisen noin kolmen kuukauden kuntoutusjakson, jonka tavoitteena on päästä täyteen juoksuharjoittelukuntoon. Erilaiset jumppaliikkeet ja korvaavat harjoitteet esimerkiksi vesijuosten ovat kuntoutuksen ydin alkuvaiheessa, ja juoksua lisään vähitellen tuntemusten mukaan. Syyskuu ei siten ole tällä kertaa meikäläiselle yleisurheilijan tyypillistä hengähdys- ja ylimenokautta, vaan tiukasti painetaan kohti kuntoutuksen päämäärää eli terveitä juoksukilometrejä. Terv. Johanna

2008-07-25 07:48:28

"Voi suunnitelmia, voi niiden pettämistä"

"Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Urheilussa tämä totuus iskee vasten kasvoja valitettavankin usein. Kesäkuun alussa iloitsin pääsystäni tartaneille ja lupaavasta nousukunnosta. Ensimmäinen 1500 metrin kisa tuotti suht koht toivotun tuloksen 4.12, ja 3000 metrin estekisassa rikkoutui olympialaisten b-raja ajalla 9.50, vaikka juoksu tuntui liki suossa tarpomiselta. Kesäkuun puoliväli toi taivaalle mustia pilviä harjoituksessa kipeytyneen akillesjänteen muodossa. Aluksi kyse piti olla vain muutamien päivien pikkuvaivasta, mutta aktiivisesta kuntoutuksesta huolimatta vaiva osoittautui yllättävän sinnikkääksi. Juoksutauko venyi kuukauteen ja sitä myötä kisasuunnitelmat muuttuivat. Haave hyvästä suorituksesta Pekingin olympialaisissa alkoi murentua heinäkuun puolivälissä, kun täyden kilpailuvireen sijaan vasta pääsin tapailemaan juoksuharjoittelua. Pelkästään kulttuurimatkailun takia kun en koe olevan mitään järkeä lähteä Kiinaan asti. Onneksi akillekseni on nyt osoittanut merkkejä paremmasta, ja paluu kilparadoille on pian edessä. Toivon mukaan saan siis aikaan vielä loppukesään terävän kisavireen ja pääsen näyttämään kynteni." Terv. Johanna Lehtinen

2008-06-06 14:06:36

Ensimmäiset kuulumiset

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin juoksijan olo on kuin varsalla, joka pääsee pitkän talven jälkeen laitumelle. On aika kaivaa talven aikana pölyttyneet kisapaidat kaapista ja laittaa piikkarit jalkaan tositoimissa - kilpailuissa. Itselläni tämän kesän alku on tavallistakin kutkuttavampi, sillä viime kesän ratakisat jäivät kokonaan polvivamman takia väliin. Toisaalta ilmassa on siis vähän opettelun makua. Millaista se taas olikaan juosta kilpaa? Toisaalta ilo siitä, että jalat kestävät taas täysin harjoittelua ja kilpailua, on suuri. Harjoituskauteni eteni kaikkiaan mukavan nousujohteisesti. Talvella jouduin treenaamaan osaksi vielä korvaavia harjoituksia. Kevään tullessa sain onneksi karistettua polkupyörän kokonaan pois harjoitusohjelmasta ja pystyin siirtymään täysipainoiseen juoksuharjoitteluun. Merkittäviä edistysaskeleita toivat ulkomaanleirit tammikuussa Etelä-Afrikassa, maaliskuussa Portugalissa sekä toukokuun "viimeinen hiominen" Sveitsin vuoristossa. Ratakauteni alkoi toukokuun lopulla Saksassa. Ohjelmassa oli heti kättelyssä happomatka 1500 metriä. Kisa meni vielä hieman totuttelun merkeissä, mutta lopputulokseen olen tähän saumaan tyytyväinen. Kolmas sija kansainvälisessä seurassa ja aika 4.12 olivat aika lailla sitä, mitä toivoinkin. Ensimmäinen ratakoetus antoi luottavaisen mielen seuraaviin kilpailuihin. Seuraavia virstanpylväitä ovat Oslon estekisa sekä juhannuksen Eurooppa-cup Portugalin Leiriassa. Välissä kipaisen kuljettamassa Turun Urheiluliiton viestikapulaa Espoon Suomenmestaruusviesteissä.